Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kopiointi kielletty. Kaikki materiaali © Raituva 2019 ellei toisin mainita

Päiväkirja

21.04.2019, Pääsiäisen koulukilpailut
18.04.2019, Iltatalli
16.04.2019, Iltatalli
14.04.2019, Naiskauneutta kerrakseen
12.04.2019, Saapuminen Suomeen

 

21.04.2019 Pääsiäisen koulukilpailut, paikka Lehtovaara (343 sanaa)

Rauolin käveli laahaavin askelin selän takana kaula venytettynä pitkälle, että turpa hipaisi olkapäätä. ”Miten tässä pääsikään näin nyt käymään…”, Mutisin ääneen kiskoen hevosta perässä. Orilla oli korvat luimussa ja pysähdettyä ori polkaisi jalkaa ratsukon tullessa liian lähelle omaa tilaa. Kuuntelin nnaisen sanoja hupun alta. Hänellä oli kaunis hymy ja kirkkaat silmät oli pakko myöntää ensin ajatuksissa. ”Mikä hätänä?”, Nuori nainen kysyi puoliverisen selästä. Ei olisi millään jaksanut kuunnella noidaksi pukeutuneen naisen sorinaa ja tyydyin huokaiseman raskaasti ennen kertomista mistä oli kyse. ”Pääsiäistipulauma ilmestyi kotiovelle juuri ennen lähtöä ja tuskin päästi lähtemään”, Yritin kertoa vakuuttavasti ja noita puristi päätä satulasta. Miten hän osasi mennä överiksi puekeutumisen kanssa, että melkein erehdyin katsomaan oikeaa noitaa. Oli pakko myöntää itselleen ajatuksissa, että hän oli oikein viehättävä näky. ”Oliko monta virpojaa oli ovella?”, Nainen nauroi yllättäen ja Rauolin luimi korvat aivan niskassa kiinni. Oliko noitaliemen tuoksu liikaa hevoselle. ”No liikaa ja liikaa, mutta kaiken kukkuraksi Teidän Noitamaisuutenne häiritsette ratsuani, joten suotko poistua”, Umpiväsyneenä menin ilmeisesti loukkaamaan toista, vaikka se ei ollut tarkoitus missään vaiheessa. Nainen lähti ratsun kanssa hyvin vähin äänin pois näkökentästä. Olin anteeksipyynnön velkaa, mutta onneksi autossa oli muutama pajunkissa mukana, että voisin mennä leikkimielisesti virpomaan anteeksipyyntöä. ”Idiootti”, Huokaisin raskaasti ja samalla yritin metsästää korokkeen, jonka avulla kiipeä orin selkään. Proteesijalan kanssa ei ihan perinteisin keinoin loikattu selkään.
Rata tuli tehtyä enemmän tai vähemmän kunnialla loppuun hieman häiriintyneessä mielentilassa. En jäänyt odottamaan tuloksia , vaan lähdin etsimään kaunista noitaa. Rauolin yhä kiukutteli ja pärski holtittomasti. ”Hajuvedet ei sovi sinulle”, Taputin hevosta kaulalle ja linkutin tutun näyn luokse. Nainen ei sanonut mitään, vaan laittoi kädet eteen ristiin ja loi hyvin tuomitsevan katseen. Katsoin syvälle toisen silmiin ja epämääräinen virne nousi kasvoille. ”Virvon, varvon… hei oikeesti, eikö ollu loppujen lopuksi aika hauska juttu? Olet oikeasti aika viehettävä noita”, Aloitin ja vaikeroin imartelevaa anteeksipyyntöä. Nainen naurahti kevyesti ja laski kädet rennosti alas. ”Ei se mitään, mutta varosanojasi ensikerralla”, Hän iski vielä silmää ja katosi kavereineen tallin kulman taakse. Kohautin olkapäitä ja hajuveden tuoksu pisti uudestaan sieraimia. ”Vau, tuota tuoksua ei heti unohda”, Sanoin ääneen ja Rauolin ravisteli päätä kieltävästi.

 

30.03.2019 Tarinakilpailut, paikka Adina (276 sanaa)

Kisapäivän aamu valkeni sateisena ja nopeasti aamiaisen hotkittuani olin tallilla seitsemäksi. Ilma alkoi seljetä, mutta kolea ilma sai miettimään asuvalintaa kisojen osalta uudelleen. Olikohan satumaan valkoinen paras valinta kuitenkaan kosteaan kevätkeliin, pohdin vetäessäni vastenmieliset housut valkoisten kisahousujen päälle hevosenlaittoa varten. Tervehdin työntekijää ja Rauolinia ja menin sitten hakemaan varusteet, jotka olin jo edellispäivänä puhdistanut valmiiksi. Annoin Rauolinille vielä hetkisen ruokarauhaa ennen kuin menin harjailemaan sen ja laitoin meidät molemmat kisavalmiiksi. Laitoin päiväruoat tulemaan ja otin tarvittavat dokumentit, rokotuskirjan sekä jäsenkortin mukaan. Menin Adinaan trailerin kera, sillä talli sijaitsi sen verran kaukana, että matkaan piti lähteä jo aamuvarhaisella. Perillä hevosenhoitaja piti Rauolinistä huolta sillä välin, kun kävin ilmoittautumassa. Pian tämän jälkeen pääsimmekin jo verkkaamaan isoon maneesiin seitsemän muun määräilevän ratsukon kanssa. Rauolin katseli kiinnostuneena muita heppoja, mutta käyttäytyi todella hienosti! Verkka meni normaalilla kaavalla eikä Rauoliniä juuri tarvinnut kannustaa tai komentaa erityisesti. Menimme verkassa ihan uraa pääasiassa, muutamia voltteja ja peruutuksia sekä piruetteja. Verkan jälkeen siirryimme koko porukka kävelyalueelle odottamaan vuoroa, joka meidän osaltamme olisi vasta ryhmän viimeisenä, se tietäisi pitkää kävelyhetkeä. Edellisen ratsukon ollessa vuorossa aloin ravailla ja herätellä ratsuani jo valmiiksi. Kun tuli meidän vuoromme annoin raipan verkkavahdille ja menimme suoritusalueelle.

Rata olisi voinut sujua paljon paremminkin, Rauolinin mielestä maneesin peilit olivat hirveän pelottavat eikä se halunnut mennä kulmiin toisessa päädyssä ollenkaan. Ravilisäyksissä Rauoliniä ei kiinnostanut pätkän vertaa lisätä vauhtia vaikka kuinka huomautin asiasta kannuksilla ja taustalla musiikkina soiva Arttu Wiskarin Kalevala innosti ainakin itseni vauhtiin. Myös piaffeista toinen meni hieman pilalle kun ratsu siirsi raviin kesken kaiken. Tänään ei selvästikään ollut meidän päivämme ja prosenttejakin tuli vaivaiset 48%. Emme siis jääneet edes katsomaan palkintojenjakoa isossa luokassa vaan lähdimme heti riisumaan varusteita ja valmistautumaan esterataan.

 

30.03.2019 Tie Tähtiin- Kouluvalmennus Sateentallilla, , kirjoittanut omistaja (433 sanaa)

Valmentaja: Susanna Leppävuori

"Alkukäyntien aikana Susanna kertoo, mitä on luvassa: "Avo- ja sulkutaivutuksia, takaosakäännöksiä, laukanvaihtoja, lisäämistä, kokoamista ja lopuks viellä kouluradan ratsastus. Eiköhän siis aloiteta!" Susanna ohjaa kaikki itsenäiseen verryttelyyn, jota hän seuraa ja saattaa kysellä tai antaa yksittäisiä ohjeita. Ensimmäisenä tehtävänä alkuverryttelyn jälkeen on avo- ja sulkutaivutusta molempiin suuntiin, käynnissä ja ravissa, suunnanvaihdot  takaosakäännöksellä. Susanna antaa maneesin laidalla parannusohjeita niitä tarvitseville ja kehuu onnistumisia. Kun Susanna on tyytyväinen kaikkien suorituksiin hän kertoo seuraavan tehtävän: "Seuraavaks lisättyä ravia 20 askelta, josta suoraan vaihto kottuun raviin, jota mennään myös 20 askelta ja sit toistetaan viis kertaaa. Sen jälkeen, kun ootte tyytyväisiä suorituksiinne, niin voitte tulle vähän uran sisäpuolelle ja ottaa välikäynnit väistäen viellä tehtävävää suorittavia", hän ohjeistaa ja siirtyy kauemmaksi seuraamaan ratsukkojen suoriutumista. Välikäyntien jälkeen mennään laukassa nelikaaristakiemurauraa, jossa laukanvaihdot askeleesta. Nosto nelikaarisen alusta ja raviin siirtyminen nelikaarisen lopussa. Tämän sujuttua vaihdetaan itseisesti suunta ravissa ja aloitetaan vasempaan kierrokseen laukkaaminen. "Suurta  kahdeksikkoa, lävistäjillä lisättyä laukkaa, kaarilla koottua." Tehtävää mennään sen verran, että kaikilla sujuu hyväksyttävästi. Lopuksi kaikki pääsevät ratsastamaan kouluradan Susannan silmän alla ja ottamaan sen jälkeen omatoimisen loppuverryttelyn."


Luvassa oli mielenkiintoinen valmennus aivan uudessa paikassa. Rauolin otti tilanteen rauhallisesti ja verryttelyssä oli hyvin avuilla sekä kuulolla. Jokainen puolipidäte ja pohjemerkki meni läpi eikä ori hirveästi ajatellut mitään meistä ympäröivistä ratsukoista. “Pehmeä käsi ja istu syvästi satulassa”, Susanna neuvoi ja seurasi kuin haukka meidän verryttelyä. Annoin punastuksen nousta kasvoille, sillä en pitkään aikaan ollut kenenkään muun kuin oman vakiovalmentajan kanssa. Piti tottua kyttäämiseen ja nopeasti.

Avo- ja sulkutaivutukset ovat meidän bravuria. Rauolin tuli hyvin kootusti ja valmistellusti avotaivutuksille, että saimme Susannalta paljon kehuja. Ravissa sujui paljon rennommin kuin käynnissä tuli enemmän tehtyä pikkukorjauksia. Sulkutaivutuksissa sai olla hieman enemmän eteenpäin menoa ja Rauolinia sai hieman hellittää, kun ori oikein innostui kokoamaan itseään liikaa. Olin itsekin yllättynyt kuinka rento ori oli ja miten vaikeimmat kuviot sujuivat helpommin kuin yksinkertaiset asiat, kuten suoristaminen ja kunnolla kulmaan ratsastaminen. Takaosakäännökset menivät enemmän niin ja näin omasta mielestä, vaikka Susannan mukaan meno oli oikein tasapainoista ja Rauolin tuli oikein komeasti takaosan ympäri useamman kerran.

Hetken päästä ennen välikäyntejä oli vuorossa siirtymiset. Lisätystä ravista koottuun raviin ja uudestaan. Rauolin on hyvin reaktioherkkä, että siirtymiset tulivat hyvin napakasti oikeaan kohtaan. Susannan mukaan saisivat olla vielä pehmeämpiä ja avut huomaamattomia. Tällä hetkellä siirtyminen tuli hieman robottimaisesti, että valmistelu sai olla maltillisempi. Rauolinilla oli hyvin voimakkaat askeleet ja siirtymiset oli aina helposti huomattavissa. Onneksi pian sai antaa välikäynnit, kun tuntui että sydän huutaa ja jalkoja särkee.

Välikäyntien jälkeen nappasin ohjat käteen ja hain hevosen takaisin oikeanlaiseen muotoon. Ajatukset olivat yhä ristissä, kun olin tottunut orin kanssa ratsastamaan enemmän korkeaan kuin klassiseen malliin, nimittäin historiallisella ratsastustyylillä eikä niinkään saksalaisittain. Oli laukka työskentelyn vuoro ja Rauolin nosti heti merkistä rytmikkään korkean laukan. Askeleet kaikuvat maneesissa ja nelikaarisella uralla tuli tehdä laukanvaihtoja joka askeleella. Näissä sai olla tarkkana ja sen huomasi valmentaja kanssa. Nopeasti tuli hätiköityä ja Rauolin ei tehnyt ihan puhtaita vaihtoja. “Enemmän voimaa. Muoto on hyvä, mutta pidä hevosen pää suorana”, Rauolin lähti asetuksesta nopeasti aivan vinoon ja sitä emme halunneet. Ravisiirtymiset olivat onneksi hyvin valmentajan mieleen.

Nelikaarisen jälkeen jatkoimme laukkaa kahdeksikolla. Rauolin otti voimakkaat lisäykset ja tuntui että kaikkien suut loksahtivat auki, kun ylväs musta kiisi kaikkien ohitse ja tämän jälkeen lisätty vaihtui koottuun laukkaan. Rauolin alkoi hieman käydä kierroksilla, että sai pidättää vatsalihakset kipeiksi ja hieman rumasti ottaa voimakkaita pidätteitä. Ainakaan Susanna ei puuttunut peliin, että jotain teimme hyväksyttävästi oikein.

Kouluohjelman ratsastaminen toisen edessä hieman hermostutti. En aivan muistanut rataa ulkoa, että Susanna sai kokoajan huudella mitä ollaan tekemässä, jos lähden väärään suuntaan. Valmennus tuotti tulosta, kun rataharjoituksen aikana Rauolin oli kevyt ja vielä enemmän avuilla. Reaktioyliherkkyys tuli silkasta innostuksesta, mutta ainakin kaikilla oli hyvä mieli valmennuksen jälkeen. Nyt kelpaa suihku.

 

23.03.2019 Skills at arms-valmennus, kirjoittanut Lyonell (312 sanaa)

 

Keli oli mitä täydellisin keskipäivän aikaan. Kylmä hyytävät kevätilma, mutta kentän hiekka oli sulaa ja mutaista. Lyonell oli rakentanut hieman vaativamman radan turnajaisareenalle. Nyt päästiin keskittymään harjoittamaan kevyttä ja raskasta peistä sekä miekkaa. Lämmittely tulisi olemaan kaikille omatoiminen, minkä jälkeen lähdettiin menemään suoraan rataa useampaan kertaan ja sen jälkeen käymään haastavampia kohtia pala palalta läpi.
Rata alkoi heti kahdella hedelmälaatikkoesteellä suoralla linjalla porttien edestä ja hyppyjen jälkeen tuli heinäpaalista noukkia kevyt peitsi, ja turvata ase. Peitsen kanssa suunnataan kohti quintainia ja jatkaa peitsen kanssa eteenpäin. Rikkoutuneen peitsen saa tiputtaa maahan ja noukkia uuden matkan varrelta. Quintainin jälkeen on kaksi ritaria ja heidän kilpiin tulee osua tai päähän. Tämän jälkeen peitsi pudotetaan maahan aseenkantajan kohdalle ja valmistutaan hyppäämään kaatuneiden ritareiden ylitse. Tämän jälkeen tuli poimia miekka maasta ja suunnata saraseenien päiden kujalle. Pysähdys ja laittaa miekka omaan tuppeen ja poimia aseenkantajalta raskas peitsi. Uudestaan kohti quintainia ja jatkaa kohti lohikäärmettä. Raskas peitsellä tuli lävistää lohikäärme ja jättää peitsi siihen. Rata loppui lohikäärmeen kaatamiseen.Ilo nähdä uusia ihmisiä useamman kerran ja Rauolin oli oikein asiallinen. Hevonen ei kauheasti välittänyt uudesta paikasta ja sen asukkaista. Ratsukko kiersi kuulemma aktiivisesti turnajaisissa, mutta aina pystyi omia taitojaan kehittämään. Alkuverryttelyssä ratsu kiinnitti paljon huomiota ympäristöön, että apujen kuunteleminen jäi vähäiselle. Saimme työstää kunnolla ratsua takaisin kuulolle ja tämän jälkeen sai luvan tulla rataa.
Laukka oli aktiivista ja hyppääminen oli vähäistä. Rauolin kielsi useamman kerran huonon ja epävarman lähestymisen takia. Paljon kannustusta ja eteenpäin menoa, niin ratsu ylitti esteet hyvin. Aseiden hallinta oli tarkkaa ja hyvin ajoitettua tehtävien välillä. Quintainille tuli hyvät ja voimakkaat iskut. Peitsen turvaaminen oli luontevaa alusta loppuun ja peitsen nostaminen ennen estettä sujui moitteettomasti. Theodore piti peistä olalla, kun ei pieneen matkaan ollut tarve hallita asetta. Varmasti ajatuksissaan mies hyppäsi esteet peitsen kanssa ja onneksi Rauolin hyppäsi sarjan ongelmitta. Vahinkoja ei sattunut, mutta tasapainoa ja hallintaa löytyi. Liekehtivä lohikäärme oli Rauolinille helppo eikä liekit pelottaneet.

 

22.03.2019 Joustausvalmennus, kirjoittanut Lyonell (315 sanaa)

 

Aivan uusi tuttavuus valmennuksissa ellei turnajaisia lasketa. Muutaman kerran nyökännyt ohimennen ja ihaillut ritarin ratsua. Theodore tunsi ratsunsa hyvin ja kertoi, että kasvattaja oli harjoitellut hevosen kanssa historiallisia lajeja. Lähdimme nopean alkuesittelyn jälkeen verryttelemään ja tarkastamaan ratsastusta. Theodore istui hyvin syvällä satulassa ja istunta oli vakaa sekä horjumaton. Mies mukautui oikeaoppisesti hevosen suuriin askeleihin ja yhteistyö oli ratsukolla kohdallaan. Hevonen näytti tekevänsä kaikkensa ollakseen miellyttävä.
Alkuverryttelyn jälkeen aseenkantaja ojensi uudelle ritarille peitsen. Mies tunnusteli painavaa asetta, mutta hevonen ei ollut ihmeissään ja kantoi itseään ylpeästi eteenpäin. Theodore nosti kevyen laukan nojautumalla eteenpäin ja painamalla varpaita alaspäin. Mies ratsasti kohti tauluja korkeassa hyvässä laukassa. Theodore keskittyi turvaten peitsen ennen osumista. Ohjat oli rennosti vasemmassa kädessä kilven kanssa ja ratsu laukkasi kaula kaarella eteenpäin. Hyvät osumat keskelle tauluja ja siitä jatkui tasaisella vauhdilla kohti renkaita. Hieman pirstaloituneen peitsen kanssa oli vaikea osua, mutta sitkeästi mies ei luovuttanut. Yhden jäädessä roikkumaan käänsi mies ympyrälle ja kävi hakemassa viimeisen.
Joustaaminen aloitettiin yhtä vanhimpaa oppipoikaa vastaan, nimittäin lady Karmaa. Ensimmäinen kierros oli Karman voitto 2 pisteellä ja Theodore sai 1 pisteen hieman heikommasta osumasta. Alkoi vauhtia ja kunnianhimoa löytyä, sillä toisella kierroksella Theodore kiri pisteissä. Hän harpposi itselleen 3 pistettä peitsen osuessa keskelle kilpeä ja Karma sai silti hyvästä osumasta kaksi pistettä. Tilanne oli tasan ja viimeinen kierros määräisiä kummasta tuli oman valmennuksensa voittaja. Rauolin käyttäytyi asiallisesti eikä välittänyt taustalla riehuvista hevosista tai kiljuvasta varsasta. Hevosen hermot olivat täydelliset ja selkeästi sopeutui hyvin erilaisiin tilanteisiin. Viimeisellä kierroksella tapahtui tasapeli, että molemmat osuivat toisiaan peitsiin ja saivat näin yhden pisteen. Ratsukko sai valita uusintakierroksen ja kaksintaistelun väliltä. Miekkojen sijasta he päätyivät ottamaan uudestaan yhden kierroksen, jos toisen tarvittaessa. Uusintakierroksella Theodore sai selkäänsä, kun Karma kahmaisi itselleen 3 pistettä ja Theodorelle jäi vain yksi piste. Silti molemmat taistelivat hyvin ja Theodore alkoi verrytellä hevostaan.
Rauolin oli loppuun saakka kuulolla ja teki kaiken pyydettävän. Oikein ryhdikäs ja tasapainoinen hevonen. Tämän kanssa pääsee pitkälle!

 

17.03.2019 Tie tähtiin 2019- toinen osakilpailu Seppeleessä, kirjoittanut omistaja (474 sanaa)

Tie tähtiin 2019- kilpailu oli lähtenyt meidän osalta hyvin laiskasti tai huomaamattomasti. Emme kerinneet juuri mihinkään valmennuksiin mukaan omien työkiireiden tai huonon ajankohdan takia. Rauolin oli aivan terässä, kun hänen vakiovalmentaja oli ratsastanut sillä viimeiset kaksi viikkoa. Mitä tapahtuu, kun itse hyppään kilpailupäivänä hevosen selkään? Aivan täydellinen kaaos. Näitä ajatuksia käydessä olin auton ratissa kohti Seppeleen ratsastuskoulua Liekkijärvelle. Navigaatio ei osannut neuvoa, minkä takia luotto oli täysin ystävän antamissa neuvoissa.

Kisapaikalle päästyä keli oli täydellinen kevät. Aurinko paistoi, kengät olivat heti mudassa ja pikimusta hevonen olisi radan jälkeen yksi kurapallero. Hyppäsin ulos autosta ja huomattavasti olin se aikainen henkilö. Paikalla oli tallin omaa porukkaa ja henkilökuntaa. Täydellinen aika totuttaa ratsu uuteen ympäristöön, vaikka Rauolin ei antanut kahta ***** uusista paikoista. Aloitin vain taluttamalla hevosta ympäriinsä ennen varustamista. Olin yksin liikenteessä, että toisessa kädessä hevonen oli narun päässä ja toinen käsi putsasi hevosta. Onneksi paikalle saapuu viehättävä tallityttö apuun. Iso kiitos hänelle, kun piteli oria varustamisen aikana.

Lämmittelyssä Rauolin keskittyi siihen mitä käskin sen tekemään. Askeleet olivat energisiä ja eteenpäin rullaavia. Hevonen antoi parastaan ennen radalle pääsyä. Oli turhaa päästää kaikki hieno energia valumaan pois, joten istuin syvään satulaan hengitin ulos ja Rauolin siirtyi pitkä askeliseen käyntiin. Omasta mielestä Seppeleen ympäristö oli oikein kaunis ja kotoisa. Voisin kuvitella asuvani täällä hevosen kanssa, mutta kyllä ne Keski-Suomen ympäristöt veti takaisin. Olin taas omissa ajatuksissa ja huomasin sen siitä, että ori nosti pään jyrkästi ylös. Rauolin tahtoi herätellä takaisin maan kamaralle tai tahallaan härnätä. Pian oli meidän vuoro loistaa maneesissa. Sydän hakkasi rintaa vasten ja ainut helpotuksen huokaus tuli siitä etten ollutkaan ainoa mies ratsastaja täälläpäin.

Ratsastin pituushalkaisijalle puristaen ohjia kädessä antaen mielen tyhjentyä. Vielä viimeiset ajatukset ennen pysähdystä ja rata sai alkaa. Muistelin kuvioita ja annoin hevosen mennä omalla vauhdillaan. Rauolin kuunteli apuja kuuliaisesti. Pidin huolella kiinni, että hevonen oli koottu, eteni reippaasti ja tiet tulivat kunnolla. Annoin hevosen uppoutua kulmiin ja reagoida herkästi istunta-apuihin. Ohjat tuntuivat roikkuvat kaulalla, kun ei tarvinnut puolipidätteitä tehdä. Kaikki tuli syvistä vatsalihaksista ja lonkista. Hieman sai avotaivutuksessa turvautua sisäohjaan ja johtavaan ulko-ohjaan, että ori tuli rehellisesti avotaivutukselle.

Radan aikana annoin vakavan ilmeen rentoutua. Pieni hymy nousi korviin Rauolin edetessä erittäin tasapainoisesti eteenpäin. Emme antaneet pikku virheiden haitata ja tausta hälinästä huolimatta hevonen ei piitannut niistä. Orilla oli hyvät hermot, koska olihan se alkuperäisesti ollut ritarien ratsuna. Ei pelkää isoja autoja, lepattavia lippuja, tuomareita tai edes liekehtivää tulta.

Ennen kuin ehdin edes huomata olimme tulleet radan päätyyn. Rauolin seisoi tasaisesti kaikilla neljällä jalalla kaula yhä kaarella. Taputukset tärähtivät korviin, lopputervehdys ja ohjat vapaiksi. Kehuin hevosta viimeiseen asti, sillä oli Rauolin tehnyt upean työn. Olin myös tyytyväinen omaan suoritukseen ja omaan istuntaan ja siihen kokonaisuuteen. Kerta kaikkiaan upea tunnelma.

Jännitin tuloksia ja hoitamisen aikana miettisin miten mahtoi oikeasti mennä. Muutaman kerran menin seuraamaan muiden suorituksia. Rauolin oli saanut vieraspaikan ja pystyin tämän takia rauhallisin mielin kierrellä tallia sekä keskittyä seuraamaan kilpailuja ilman huolenaiheita.

 

10.03.2019 Tie Tähtiin- Kouluvalmennus Saaristossa, , kirjoittanut omistaja (316 sanaa)

Valmentaja: Henry Sääri

Hevonen pohkeen edessä, rentona. Koottutyöskentelymuoto, josta palkitaan hevosta välillä tauoilla. Suoruus uralla ja uran sisäpuolella, taipuminen vaaditulla tasolla. Laukanvaihtoja asekelleessa, pehmeät kissamaiset siirtymiset eri askellajien välillä. Henry keskittyy enemmän hevosen raamiin ja rentouteen ja nippeliohjeilla tukee ratsastajaa tässä.

 

Saariston hevosopisto oli näkemisen arvoinen ja tämä oli ensimmäinen sekä viimeinen valmennus ennen toista osakilpailua. Ajatukset harhailivat samalla kiristäessä ratsun vyötä ja säätäessä jalustimet pidemmiksi valmentajan pyynnöstä. Sääri vaikutti hyvin särmältä ja tietäväiseltä eikä hän jättänyt minua ollenkaan yksin ratsun kanssa.

“Rentona. Hae hieman hillitympää muotoa. Se kokoaa itsensä jo äärimmäisyyksiin”, Henry neuvoi ja rennolla oletin hänen tarkoittavan minua eikä ratsua. Hetki meni, että jännityskammo pääsi ulos ja Rauolin pääsi rentoutumaan samalla. Ratsastaminen ei ole niin helppoa proteesijalan kanssa, että ihmettelin miten pääsin edes Tie Tähtiin 2019- kisoihin mukaan eikä minua heitetty Tie Tähtiin PARA 2019- kilpailuihin. Se siitä ajatuksista oli taas aika keksittyä kuuntelemaan Henryn neuvoja siitä, että Rauolin olisi pohkeen takana ja liikkuisi enemmän suoraan uran sisäpuolella. Omasta mielestä kaikki sujuivat kuin tanssi. Olimme hetken keskittyneet historiallisiin lajeijin ja Rauolin oli koulutettu klassisen sekä korkean koulunmuottiin. Toivoin hartaasti, että valmentaja otti tämän huomioon.

Sääri tarkkaili meitä kuin haukka ja aina korotti ääntä, jos ori oli liian rento tai liian kankistunut. Piruetit ja muut vaikeat kuvioit sujuivat hyvin helposti. Ehkä hieman aggressiiviseen sävyyn, kun kuvittelin olevani miekka kädessä silpomassa kaalinpäitä. Nyt istuin ohjat olivat rennosti molemmissa käsissä ja kuolaintuntuma oli kuin hämähäkinseittiä. Sitä en saisi hajottaa tai Rauolin vetäisi itsensä aivan pitkäksi. Palkitsin ratsun kuitenkin hyvistä teoista antamalla pitkät ohjat ja samalla venyttelin omia jalkoja. Siinä ehti kurkata miten muilla sujui ennen kuin piti ottaa ohjat takaisin tuntumalle.

Laukanvaihdot olivat ehdoton juttumme ja sen näki valmentaja. Rauolin oli rento, kulki hyvin suoraan eikä tehnyt ainuttakaan tahtirikkoa. Joko en päästänyt tai kerrankin osasin tehdä ne ajattelematta liikoja. “Hyvin ajoitettu. Ratsasta vielä suoraan kunnon rullaavalla laukalla ennen seuraavia”, Sääri neuvoi ja niin tein. Seuraavalla kerralla vaihdot olivat todella voimakkaita ja näyttäviä. Siirtymiset tuntuivat pehmeiltä eri askellajien seassa, vaikka ulospäin näytti siltä kuin mammutti hajottaisi jäätä altaan. Töks, töks, töks. Tuntui satulassa, vaikka Sääri kehui pehmeyttä. Olikohan tämä tässäm kun annoin hevoselle pitkät ojat ja Henry kehotti lopettelemaan.

 

14.02.2019 Ystävänpäiväkilpailut Lehtovaarassa, kirjoittanut omistaja (393 sanaa)

”Et voi olla tosissasi”, Valkea hiuksinen nainen pyöräytti silmään, kun avomiehensä oli parhaimmillaan värjäämässä hiuksia vappuvärillä. ”Olen”, Mies vastasi huvittuneen katseen kera. Tunnelma alkoi kiristyä. Nainen ei selkeästi tykännyt ideasta käyttäytyä kuin teinit vappujuhlissa. Kilpailut otettiin huumorimielellä, kun kutsussa luki, että ratsukko saa olla päivän tunnelmassa mukana. ”Saat pärjätä sitten yksinäsi”, Nainen oli lievästi hämmentynyt ja ärtynyt miehen typerästä tempauksesta. Pinkit hiukset, just joo.
Aamulla mies oli laittamassa ratsuaan kuntoon. Musta friisiläinen haukotteli makeasti ja omistaja keskittyi ratsun puunaamiseen jokaista yksityiskohtaa myöden. Pitkä kiharainen harja oli siistillä letillä. Jouhet kiilsivät upeasti pienen glitterin kera. Hevosen karva oli harjattu hyvin tarkasti ja vuohiskarvat siistitty sekä hivenen lyhennetty. ”Valmis”, Mies puheli tyytyväisen kuuloisena itselleen. Samassa paikalle ilmestyi valkea hiuksinen nainen pahoittelevan katseen kanssa. ”Anteeks se eilinen, koska onhan tuo nyt aika päheä”, Nainen virnisti lopulta ja miehen kasvoille kohosi leveä hymy. ”Ei se mitään, mutta nyt alkaa olla kiire”, Vastaus oli nopea ja paikalle saapui miehen ystävä satula kädessä. ”Ja tää meni?”, Hän kysyi ja vaikutti hyvin hukassa olevalta, vaikka ystävällä oli hevosalankoulutus. ”Autoon kaikki roina! Kohta pitää mennä”, Mies lähti taluttamaan mustaa oria kohti kuljetuskoppia. Hevonen meni moitteetta koppiin ja matkusti usein tyytyväisesti yksinään.
Ajomatka ei ollut hirveän pitkä, vaikka lähdettiin oikein pohjoiseen. Asuimme avovaimon kanssa suhteellisen pohjoisessa, joten Lappi oli tuttua seutua. Tallille ei ollut vaikea löytää ja paikalle saavuttua tapahtuma oli alkamaisillaan. Ystävä auttoi hevosen pois lastaamisessa ja varustamisessa. Rauolin katsoi paikkaa korvat hörössä ja sieraimet laajoina. Kimeä hirnahdus sai hetkeksi aikaa muut pysähtymään ja katsomaan, kun kuningas saapui paikalle. Ainakin niin Rauolin oletti itsestään.
Omistaja nousi hevosen selkään aloittaen kunnon verryttelyn, että Rauolin olisi koko radan aikana kuulolla. Hiukan ori tykkäsi katsoa ympärilleen ja hieman liioitella askeleissaan. Rauhoittumiseen meni oma aikansa, mutta sitten alkoi naisväki kiinnostaa. Sai uudelleen hakea ratsun kuuliaisuutta.
Onneksi itse rata meni ongelmitta ja omistajan mielestä puhtaasti. Huippupisteitä ei kuitenkaan odotettu. Oli maneesi kuitenkin super söpönä. Vaaleanpunaiset sydämet koristivat punaista samettinauhaa ja nauhaa oli joka nurkka täynnä. Peilit oli kiillotettu, että pystyi näkemään oman kuvajaisensa selkeästi. Söpö pieni LOVE-kyltti lepäsi maneesin reunalle. Koristelussa ei oltu säästelty. Kuten itse omistaja ei rahassa säästellyt. Rauolinille oli teetetty kilpailuita varten vaaleanpunaisesta nahasta suitset ja satula sekä valkoiseen kouluhuopaan oltiin silitetty punainen sydän molemmille puolille. Omistaja oli laittanut mustan kisatakin alle vaaleanpunaisen kouluspaidan ja ne pinkiksi värjätyt hiukset kruunasi kokonaisuuden. Se ainakin piti ihanan tunnelman yllä, vaikka kotona tunnelma sitten laantui ikävästi.

Virtuaalihevonen / a sim-game horse / Tekijänoikeudet: © © © / Hevosen kuvat © Stal Okkema

©2019 Virtuaalihevoset - suntuubi.com

Kopiointi kielletty. Kaikki materiaali © Raituva 2019 ellei toisin mainita